perjantai 25. marraskuuta 2011

Ajankohtaista asiaa romaanin muodossa


    Ilkka Remeksen teos Isku ytimeen (2009, WSOY) käsitteli ilmestyessään melko ajankohtaisia asioita. Remes tunnetaan jännitysromaaneistaan ja hänen kirjansa ovat suomalaisten suosituimpia. Hän on sanonut käyttävänsä salanimeä koska haluaa kirjoittaa muutakin kuin jännitysromaaneja tulevaisuudessa.
    Teos käsittelee Venäjän kaasuputkihanketta sekä laivakaappausta Itämerellä. Kirja etenee niin kuin Remeksen kirjat yleensä. Alussa on monta eri tapahtumaa käynnissä samaan aikaan, jotka sitten loppua kohden sulautuvat yhdeksi. Tapahtumat keskittyvät lähinnä Itämerelle.
    Kirjan päähenkilö Patrik Vasama on ydinvoimayhtiölle työskennellyt geologi. Yhdessä tohtori Sandrine Denauxin kanssa he joutuvat tapahtumien keskipisteeseen. Kirjan alussa aktivistit iskevät Bilderberg-kokoukseen ja korkea-aktiivista ydinjätettä kuljettava rahtialus kaapataan. Miten nämä tapahtumat liittyvät toisiinsa?
    Kirjan juonessa on paljon käänteitä ja kaikki ei ole aina miltä näyttää. Roolit saattavat vaihtua moneen kertaan. Alussa pysyin juonessa mukana, mutta loppua kohden se alkoi muuttua sekavammaksi. Kirja on aika realistinen ja tapahtumat voisivat hyvinkin olla totta. Samoihin aikoihin kirjan ilmestymisen kanssa Itämerellä kaapattiin puuta kuljettanut rahtialus.
    Remeksen henkilökuvaus on aina ollut melko yksinkertaista ja niin se on tässäkin teoksessa: ”Samassa teltan takaa ilmestyi suurikokoinen musta mies. Hänen päänsä oli ajeltu ja hänen silmänsä alapuolella oleva viiltohaavan jättämä arpi näkyi selvästi nuotiotulen loimussa.” Henkilöt eivät ole kovin syvällisesti kuvailtuja, mutta se ei haittaa kun kirja etenee muuten sulavasti.
    Lukukokemuksena kirja oli mielestäni loistava, vaikkakin lopussa saattoi jäädä joitakin asioita välistä, kun oli kiire saada kirja luettua loppuun. Kirja osoittaa, että kaikki ei ole aina niin mustavalkoista kuin miltä näyttää. Mukana oli paljon asiatietoa esimerkiksi ydinjätteen loppusijoittamisesta.
(235 sanaa)

perjantai 18. marraskuuta 2011

Arvioita näytelmästä

Omasta mielestäni Hevoshullu oli hauska, ja sitä katsoi mielellään. Jotkin kohtaukset eivät auenneet itselleni kunnolla. Kuten esimerkiksi kohtaus, jossa Silja on eksynyt metsään ja näkee valkoisia hevosia.
Välillä tuntui, että näyttelijät eivät muistaneet sanoja, ja puhe muuttui epäselväksi. Katselukokemukseni oli kuitenkin positiivinen.

perjantai 11. marraskuuta 2011

Tiedonhakutehtävä

Milloin koripallo aloitetaan? 
Koripallon pelaaminen aloitetaan yleensä 7–12 vuoden iässä.

Iivari Pöyhtärin tekemä tutkimus: www.edu.utu.fi/laitokset/tokl/tutkimus/julkaisut/PoyhtariIivari.pdf

Miksi koripallo aloitetaan?
Parhaimmillaan koripallo tarjoaa oppitunnin, jossa liikunnan riemu, oppimisen ilo ja hikikarpaloiden virta pääsevät valloilleen.

Suomen Koripalloliiton tekemä esittely:http://www.edu.fi/perusopetus/liikunta/opetusmateriaalit_eri_lajeista/koripallo

Mitä koripallon aloittaminen vaatii?
Varusteiksi tarvitaan sisäliikuntavarusteet: t-paita, shortsit ja sisäpelikengät. Normaalisti ensikertalaisella ei tarvitse olla edes palloa mukanaan.

Basket.fi:n tekemä pikaopas koripallon aloittamiseen:http://www.basket.fi/asiakaspalvelu/koriksen_abc/aloittaminen/

Löysimme kaikki lähteemme Googlesta.

keskiviikko 2. marraskuuta 2011

Hevoshullu

Näytelmän nimi Hevoshullu ei kuulosta minusta mielenkiintoiselta. Käsikirjoittaja Laura Gustafsson ja tuottaja Panu Kärri kävivät tunnillamme esittelemässä näytelmää ja käsitykseni siitä muuttui myönteisemmäksi. He kertoivat myös millaista teatterityö on.

En käy teatterissa kovin usein, koska se ei kiinnosta minua. Olen käynyt teatterissa lähinnä koulun kanssa. Viime kerrasta on varmaan 4 vuotta. On kuitenkin mukava käydä teatterissa välillä, koska se on elävämpi kokemus kuin elokuvateatterissa käynti.