maanantai 3. helmikuuta 2014

Rakennusalan koukeroita

Tuomas Vimman teos Raksa kertoo Suomen rakennusalasta noin kolmikymppisen opistoinsinööri Samin näkökulmasta. Kirja alkaa hieman koomisesti erään rakennusfirman tiloista, jossa ikkunaan jumiin jäänyt toimitusjohtaja pitää irrottaa sorkkaraudalla hänen yritettyään paeta verottajaa ja kahta poliisia. Samassa tilanteessa Sami tajuaa jääneensä työttömäksi ja töitä olisi löydettävä pian, sillä hänen rahatilanteensa on melko huono. Pian hän saakin projektipäälikön paikan Hyperborea Constructionsista, joka vaikuttaa hänen unelmaltaan. Yrityksen toiminta on hyvin avointa, ei ihmisten huijausta eikä mitään hämärää toimintaa. Jotakin outoa tässäkin firmassa silti on.

Kirja ei anna kovin hyvää kuvaa rakennusalasta. Lähes jokainen firma yrittää huijata asiakkaitaan, verottajaa tai alihankkijoita. Sopimukset ovat hämäriä ja rahaa yritetään nyhtää tekemällä ”välttämättömiä” lisätöitä. Virosta ja Venäjältä vuokratuilla työntekijöillä ei ole tietoa oikeuksistaan ja heille maksetaan liian pientä palkkaa. Itse en tiedä paljoa rakennusalasta, mutta tuntuu, että kirjassa kuvattu tilanne on hieman liioiteltu, varsinkin kun jokainen firma kuvataan edellämainitulla tavalla.

Kirjan päähenkilö on hyvin sivistynyt ja tietää lähes joka asiasta jotain. Hän osaa pitää puolensa hankalien asiakkaiden ja heidän palkkaamiensa valvojien kanssa. Eräällä rakennustyömaalla hän pistää jauhot suuhun raivoavalle valvojalle, joka on työskennellyt rakennusalalla 30 vuotta. Toisella työmaalla hän kieltäytyy asiakkaan ehdottaessa töiden tekoa pimeästi ja latelee sujuvasti lakipykäliä ja seurauksia sopimuksen rikkomisesta. Kirjaan mahtuu myös ihmissuhdesotkuja, esimerkiksi hänen parasta kaveriaan uhkaa avioero. Päähenkilöllä itsellään on pientä sutinaa erään asiakkaan kanssa ja tilanne päätyy siihen, että asiakas on kutsuu melkein koko suvun koolle katsomaan uutta ”sulhastaan”. Päähenkilöä tilanne alkaa ahdistaa ja hän päättää paeta ikkunasta viereisen talon katolle.

Kirjassa ei juurikaan ole selkeää juonta vaan tapahtumat pyörivät eri rakennustyömaiden ja päähenkilön vapaa-ajan vieton ympärillä. Kerronta tapahtuu päähenkilön näkökulmasta ja tarina etenee kronologisesti. Tarinassa on välillä joitakin aukkoja, esimerkiksi muutaman viikon harppauksia ajassa, mutta väleissä ei ilmeisesti tapahdu mitään ihmeellistä, koska tarina pysyy samanlaisena kuin aikaisemmin. Tekstissä käytetään paljon slangia, mikä tuo dialogeihin uskottavuutta, mutta välillä sitä viljellään vähän liikaa. Suurin osa tuntemattomista sanoista selviää yleensä kontekstista.

torstai 23. toukokuuta 2013

Kurssipalaute

Kurssin alussa halusin oppia kirjoittamaan parempia ja erilaisia tekstejä. Halusin parantaa kappalejakoa ja oppia kirjoittamaan kappaleisiin täytelauseita, joilla saisin lisää sisältöä teksteihini. Kirjoitin kurssin aikana erilaisia tekstejä ja onnistuin mielestäni melko hyvin tavoitteissani.

Kurssin työtapa oli mielestäni hyvä. Vaikka tehtäviä oli paljon, ehdin tehdä kaikki ajallaan. Jos joku tehtävä jäi kesken tunnilla, pystyi sen kirjoittamaan kotona loppuun. Opettaja auttoi mielellään ja antoi vinkkejä tekstien kirjoittamiseen.

Tehtävätyyppejä oli tarpeeksi ja oli hyvä, että oli myös tehtäviä, joissa oli valinnanvaraa. Vapaaehtoiset tehtävät olivat myös hyviä, vaikka en itse ehtinyt niitä tehdä.

Nopeaa ja helppoa

Olet lähdössä ostoksille. Tarvitsen uudet farkut, kengät ja huomisen ruoat. Myös silmälasiesi vääntynyt sanka pitäisi korjauttaa. Haluaisitko löytää kaiken tarvitsemasi samasta paikasta vai mieluummin kierrellä ympäri kaupunkia tarvitsemiesi palvelujen perässä? Useimmat varmaan haluavat hoitaa kaikki asiat samassa paikasta. Se on nopeampaa ja helpompaa, kun ei tarvitse pyöriä ympäri kaupunkia.

Jos olet autolla liikenteessä, sinun ei tarvitse etsiä uutta parkkipaikkaa joka paikasta. Ruuhka-aikana paikasta toiseen siirtyminen voi olla todella hidasta. Luontokin säästyy, kun ei tarvitse ajaa autolla niin paljoa. Kävellessä säästyy paljon voimia, kun kaikki palvelut ovat lähellä toisiaan.

Kauppakeskuksessa oleville kaupoille ja liikkeillekin tulee halvemmaksi vuokrata tilat kauppakeskuksesta kuin rakentaa kokonaan uusia rakennuksia. Asiakkaitakin on enemmän, kun kaikki löytyy helposti samasta paikasta. Jos olet ostamassa uusia kenkiä, voit käydä helposti ostamassa vaatteita samalla ilman, että tarvitsee lähteä toiselle puolelle kaupunkia.

Joillekin kauppakeskukset voivat aiheuttaa taloudellisia ongelmia, kun tavaraa on helposti ja nopeasti saatavilla. Houkutuksia on paljon. Tarkoituksenasi oli ostaa uusi paita, mutta ostitkin samalla uudet farkut ja kengät, mitkä maksoi ensi viikon ruokarahoilla. Sen jälkeen silmiisi osui vielä hyvännäköinen huppari, joka oli pakko ostaa koska se oli tarjouksessa.

Kauppakeskuksia on nykyään enemmän kuin ennen. Suurin osa ihmisistä asuu kaupungeissa, jolloin palvelut on hyvä keskittää yhteen paikkaan. Kauppakeskuksista on hyötyä siellä oleville kaupoille ja myöskin asiakkaille. Ei niitä varmaan muuten rakennettaisi. Ihmiset haluavat nykyään, että kaikki on helposti ja nopeasti saatavilla.






perjantai 17. toukokuuta 2013

(Arvostelu)Hyvä yritys, mutta parannettavaa löytyy.



Suzanne Collinsin Romaaniin perustuva Nälkäpeli (2012) on scifi/fantasia elokuva, joka kertoo kilpailusta, jossa 24 nuorta laitetaan suurelle areenalle taistelemaan kuolemaan asti. Viimeinen elossa on voittaja. Kilpailijat valitaan sattumanvaraisesti Panemin pääkaupunkia ympäröivistä 12 vyöhykkeestä. Areena on joka vuosi erilainen ja siellä on erilaisia mutanttieläimiä, kaikenlaisia myrkyllisiä kasveja, tai mitä ikinä pelintekijät keksivätkään. Elokuvan on ohjannut Gary Ross.

Panemin fururistisessa pääkaupungissa Capitolissa eläville asukkaille Nälkäpeli on vuoden kohokohta. Vyöhykkeillä kurjissa oloissa eläville tavallisille kansalaisille ohjelma puolestaan kauhunäytelmä. Jotkin vyöhykkeet ovat hyvin alkeellisia ja niillä ei ole esimerkiksi sähköä, vaikka Capitolissa kaikkea on yllin kyllin. Ruoan eteenkin joutuu tekemään kovasti töitä, kun Capitolissa sitä saa nappia painamalla.

Välillä tuntuu, että elokuva yrittää mukailla romaania liikaa. Jos on lukenut kirjan, jotkin asiat vaikuttavat hyvin kömpelöiltä elokuvassa. Toisaalta elokuvassa taas näkee asioita, joita kirjassa ei käsitelty kovin tarkasti. Elokuva ei keskity yhtä tarkasti päähenkilöön kuin romaani, mikä johtuu siitä että romaani on kirjoitettu minä-muodossa. Elokuvassa pääsee näkemään tapahtumia myös areenan ulkopuolelta ja eri näkökulmista.

Elokuvassa on onnistuttu hyvin visualisoimaan Capitol ja sitä ympäröivät vyöhykkeet sekä itse areena. Köyhyys ja kurjuus näkyy ränsistyneillä vyöhykkeillä.

Pidin elokuvasta katselukokemuksena vaikkakin se olisi voinut olla parempi. Jos ei ole lukenut kirjaa, jotkin asiat jäävät melko epäselviksi ja hämmentäviksi. Suosittelen silti elokuvaa niin nuorille kuin vanhoillekin katsojille. Elokuvalle on tulossa jatko-osia ja toivottavasti niissä parannetaan asioissa, jotka eivät ensimmäisellä kerralla menneet ihan nappiin.

maanantai 6. toukokuuta 2013

(Essee)1. Opiskelun vaikeus



Jokainen ihminen on erilainen ja jokainen oppii eri tavalla eri tahtiin. Itse yleensä omaksun uudet asiat melko nopeasti ja välillä tuntuu, että koulussa edetään liian hitaasti. Toiset voivat taas tuntea, että tahti on liian kova eikä uusia asioita ehdi oppia kunnolla. Ja kun vanhatkaan asiat eivät ole kunnolla hallussa niin uuden oppiminen hankaloituu entisestään.

Mielestäni on kuitenkin hyvä, että koulussa edetään liian hitaasti kuin liian nopeasti. Oppilaat, jotka ovat nopeampia, voivat yleensä opiskella itsenäisesti jo seuraavaa asiaa. Tällä aikaa opettaja voi keskittyä niihin, jotka tarvitsevat enemmän apua. Tästä taas aiheutuu tasoeroja, jotka voivat vaikuttaa esimerkiksi kokeisiin. Tosille kokeet voivat olla liian helppoja, kun taas toisille ne ovat vaativia. Ala-asteelta muistan, että oli aina muutamia oppilaita, jotka olivat paljon muita edellä ja saivat kokeesta aina kiitettäviä numeroita. Välillä jouduttiin ottamaan jo seuraavan vuoden kirja käyttöön, kun edellisen tehtävät oli tehty jo puolessa välissä lukukautta.

Motivaatio on tärkeä tekijä opiskelussa. Jos uusien asioiden oppiminen ei kiinnosta, niin ei niitä yleensä silloin opikaan. Opettajat voivat vaikuttaa paljonkin motivaatioon. Joka koulussa on aina niitä ikäviä opettajia, joiden tunneille ei tekisi mieli mennä tai joiden opetusmetodit eivät ole kovin tehokkaita. Nämä laskevat oppilaiden motivaatiota ja samalla oppimistuloksia. Vanhempien osuus on myös melko suuri. Vanhempien kannustus voi innostaa opiskelemaan. Itse sain hyvistä koetuloksista pienen bonuksen viikkorahaan tai jotain muuta hyödyllistä.

Jotkut opettajat voivat antaa enemmän kotitehtäviä kuin toiset tai pitää esimerkiksi enemmän pistokokeita. Omasta mielestäni kotitehtäviä ei saa olla liian paljon, koska ne voivat alkaa helposti stressata. Toiset voivat oppia hyvin kotitehtävistä, kun taas toisille niistä ei saata olla paljoakaan hyötyä. Joillakin tehtävien tekoon voi mennä paljonkin aikaa ja voi tuntua ettei vapaa-aikaa jää ollenkaan.

Luokkatoverit voivat myös vaikuttaa opiskeluun. Työrauhan antaminen ja hyvä ilmapiiri ovat tärkeitä. Joillekin pienikin hälinä luokassa voi aiheuttaa keskittymisongelmia. Huono ilmapiiri taas ei innosta opiskelemaan. Mielestäni kouluissa pitää panostaa työrauhan säilyttämiseen ja hyvän ilmapiirin luomiseen, jotta opiskelu olisi mukavaa.

Koulurakennus saattaa aiheuttaa joillekin ongelmia. Liian pienet tilat, huono valaistus tai vaikka homeongelma voi vaikuttaa opiskeluun. Jos ei näe lukea kunnolla, tai jos on hengenahdistusta joka tunnilla niin opiskelu voi kärsiä. Kouluissa, joissa olen opiskellut, ovat olleet hyvässä kunnossa, mutta voin kuvitella, että opiskelu homekoulussa voisi olla hirveää.

Yhteenvetona voisi sanoa, että opiskeluun vaikuttavia asioita on monia. Jokaisen oppiminen on yksilöllistä ja jotkin asiat tuntuvat toisille vaativimmilta kuin toisille. Osa vaikuttaa suoraan opiskeluun, kuten motivaatio, opettajat ja luokkatoverit. Home taas vaikuttaa epäsuorasti heikentämällä terveyttä ja sitä kautta vaikuttaa opiskeluun. Opetus on kaikkialla melko samanlaista ja joillekin se sopii paremmin kuin toisille.

maanantai 29. huhtikuuta 2013

Mikä on ylioppilasessee ja miten se tehdään?


Essee on ehyt tekstikokonaisuus.
Siinä arvioidaan kokelaan yleissivistystä ja kirjallista ilmaisukykyä sekä kykyä
kielentää ajatuksiaan ja hallita tiedollisia kokonaisuuksia.

Valitse itseäsi kiinnostava aihe, josta saat kirjoitettua tarpeeksi.
Varmista, että ymmärrät tehtävänannon oikein.
Suunnittele rakennetta ennen kirjoittamisen aloittamista.
Kokeile erilaisia aloituksia.
Jos kyseessä on aineistoessee, muista viitata aineistoon ainakin kerran.
Käytä hyvää kieltä.
Lue välillä keskeneräinen teksti ja etsi virheitä sekä tarkista, että teksti etenee sujuvasti.
Lue lopuksi teksti vielä muutaman kerran läpi.

keskiviikko 24. huhtikuuta 2013

(Tekstitaitovastaus)Unohtamisen tuska


Erkki Lampén kirjoittaa asioiden unohtelemisesta kolumnissaan ”Avaimet rahat kännykkä” (Kodin Kuvalehti 18/2008) . Tekstin omakohtaisuus näkyy selvästi koko tekstissä.Teksti alussa hän kertoo nykyaikaisesta ongelmasta, joka on salasanojen unohtaminen. Hän elollistaa salasanan kirjoittaessaan: ”Ilmeisesti päähäni oli tullut reikä, josta se oli päässyt karkuun - - Parin päivän kuluttua harhateillä ollut salasana löysi takaisin päässäni olevasta reiästä”.

Lampén kirjoittaa elämänvaiheistaan ja muistinsa toiminnasta kronologisessa järjestyksessä: ”Olin jo lapsena niin hajamielinen, että unohtelin säännöllisesti lippiksiäni ja muuta tavaraani kavereiden luokse. - - Teini-iästä parikymppiseksi minulla oli terävämuistinen, jolloin saatoin referoida vuosi sitten käytyä keskustelua - - Sitten alkoi alamäki”. Hän kertoo keksineensä hokemia kuten: ”avaimet rahat tupakat”, joiden avulla hän muistaisi ottaa asunnosta lähtiessään kaiken tarpeellisen mukaan. Tässäkin näkyy nykyaika, kun Lampén kertoo kännykän korvanneen tupakat sekä hokemassa että tosielämässä. Nimien muistaminen tuottaa hänelle myös ongelmia. Hän kirjoittaa hieman humoristisesti tilanteesta, jossa hänen pitäisi kysyä jonkun nimeä: ”Kuka olikaan tuo punakravattinen hammaskeiju, jonka nimi muistutti jotain ruokalajia.”

Retorisena keinona hän käyttää liioittelua. Esimerkiksi hän sanoo omistavansa lähes sata salasanaa ja tunnuslukua. Tai uuden muistilistan tehtyään hän hukkasi sen viidessä minuutissa. Jotkin asiat ovat hieman yliampuvia, kuten hänen teini-iässä referoimansa keskustelu: ”Runoilija elää kahden maailman välillä, sinä sanoit silloin, kun kalkkunakeiton valmistumista odotellessamme kävelimme polun mutkassa maakellarin ohi ja taivaalla oli elefantin muotoinen pilvi. Sinulla oli beige pikku-takki ja minä kysyin, mitkä nuo kaksi maailmaa ovat. Juna vihelsi asemalla ja totesimme samanaikaisesti, että ratapihat ovat kiehtovia” tai ”Ja mitä se eräskin ihminen mahtoi tarkoittaa sillä yhdellä sanalla 23 vuotta sitten.”