(Tekstitaitovastaus)Unohtamisen tuska

Erkki Lampén kirjoittaa asioiden unohtelemisesta kolumnissaan ”Avaimet rahat kännykkä” (Kodin Kuvalehti 18/2008) . Tekstin omakohtaisuus näkyy selvästi koko tekstissä.Teksti alussa hän kertoo nykyaikaisesta ongelmasta, joka on salasanojen unohtaminen. Hän elollistaa salasanan kirjoittaessaan: ”Ilmeisesti päähäni oli tullut reikä, josta se oli päässyt karkuun - - Parin päivän kuluttua harhateillä ollut salasana löysi takaisin päässäni olevasta reiästä”.

Lampén kirjoittaa elämänvaiheistaan ja muistinsa toiminnasta kronologisessa järjestyksessä: ”Olin jo lapsena niin hajamielinen, että unohtelin säännöllisesti lippiksiäni ja muuta tavaraani kavereiden luokse. - - Teini-iästä parikymppiseksi minulla oli terävämuistinen, jolloin saatoin referoida vuosi sitten käytyä keskustelua - - Sitten alkoi alamäki”. Hän kertoo keksineensä hokemia kuten: ”avaimet rahat tupakat”, joiden avulla hän muistaisi ottaa asunnosta lähtiessään kaiken tarpeellisen mukaan. Tässäkin näkyy nykyaika, kun Lampén kertoo kännykän korvanneen tupakat sekä hokemassa että tosielämässä. Nimien muistaminen tuottaa hänelle myös ongelmia. Hän kirjoittaa hieman humoristisesti tilanteesta, jossa hänen pitäisi kysyä jonkun nimeä: ”Kuka olikaan tuo punakravattinen hammaskeiju, jonka nimi muistutti jotain ruokalajia.”

Retorisena keinona hän käyttää liioittelua. Esimerkiksi hän sanoo omistavansa lähes sata salasanaa ja tunnuslukua. Tai uuden muistilistan tehtyään hän hukkasi sen viidessä minuutissa. Jotkin asiat ovat hieman yliampuvia, kuten hänen teini-iässä referoimansa keskustelu: ”Runoilija elää kahden maailman välillä, sinä sanoit silloin, kun kalkkunakeiton valmistumista odotellessamme kävelimme polun mutkassa maakellarin ohi ja taivaalla oli elefantin muotoinen pilvi. Sinulla oli beige pikku-takki ja minä kysyin, mitkä nuo kaksi maailmaa ovat. Juna vihelsi asemalla ja totesimme samanaikaisesti, että ratapihat ovat kiehtovia” tai ”Ja mitä se eräskin ihminen mahtoi tarkoittaa sillä yhdellä sanalla 23 vuotta sitten.”