Kurssin alussa halusin oppia kirjoittamaan parempia ja erilaisia tekstejä. Halusin parantaa kappalejakoa ja oppia kirjoittamaan kappaleisiin täytelauseita, joilla saisin lisää sisältöä teksteihini. Kirjoitin kurssin aikana erilaisia tekstejä ja onnistuin mielestäni melko hyvin tavoitteissani.
Kurssin työtapa oli mielestäni hyvä. Vaikka tehtäviä oli paljon, ehdin tehdä kaikki ajallaan. Jos joku tehtävä jäi kesken tunnilla, pystyi sen kirjoittamaan kotona loppuun. Opettaja auttoi mielellään ja antoi vinkkejä tekstien kirjoittamiseen.
Tehtävätyyppejä oli tarpeeksi ja oli hyvä, että oli myös tehtäviä, joissa oli valinnanvaraa. Vapaaehtoiset tehtävät olivat myös hyviä, vaikka en itse ehtinyt niitä tehdä.
torstai 23. toukokuuta 2013
Nopeaa ja helppoa
Olet lähdössä ostoksille. Tarvitsen uudet farkut, kengät ja
huomisen ruoat. Myös silmälasiesi vääntynyt sanka pitäisi
korjauttaa. Haluaisitko löytää kaiken tarvitsemasi samasta
paikasta vai mieluummin kierrellä ympäri kaupunkia tarvitsemiesi
palvelujen perässä? Useimmat varmaan haluavat hoitaa kaikki asiat
samassa paikasta. Se on nopeampaa ja helpompaa, kun ei tarvitse
pyöriä ympäri kaupunkia.
Jos olet autolla liikenteessä, sinun ei tarvitse etsiä uutta parkkipaikkaa joka paikasta. Ruuhka-aikana paikasta toiseen siirtyminen voi olla todella hidasta. Luontokin säästyy, kun ei tarvitse ajaa autolla niin paljoa. Kävellessä säästyy paljon voimia, kun kaikki palvelut ovat lähellä toisiaan.
Kauppakeskuksessa oleville kaupoille ja liikkeillekin tulee halvemmaksi vuokrata tilat kauppakeskuksesta kuin rakentaa kokonaan uusia rakennuksia. Asiakkaitakin on enemmän, kun kaikki löytyy helposti samasta paikasta. Jos olet ostamassa uusia kenkiä, voit käydä helposti ostamassa vaatteita samalla ilman, että tarvitsee lähteä toiselle puolelle kaupunkia.
Joillekin kauppakeskukset voivat aiheuttaa taloudellisia ongelmia, kun tavaraa on helposti ja nopeasti saatavilla. Houkutuksia on paljon. Tarkoituksenasi oli ostaa uusi paita, mutta ostitkin samalla uudet farkut ja kengät, mitkä maksoi ensi viikon ruokarahoilla. Sen jälkeen silmiisi osui vielä hyvännäköinen huppari, joka oli pakko ostaa koska se oli tarjouksessa.
Kauppakeskuksia on nykyään enemmän kuin ennen. Suurin osa ihmisistä asuu kaupungeissa, jolloin palvelut on hyvä keskittää yhteen paikkaan. Kauppakeskuksista on hyötyä siellä oleville kaupoille ja myöskin asiakkaille. Ei niitä varmaan muuten rakennettaisi. Ihmiset haluavat nykyään, että kaikki on helposti ja nopeasti saatavilla.
Jos olet autolla liikenteessä, sinun ei tarvitse etsiä uutta parkkipaikkaa joka paikasta. Ruuhka-aikana paikasta toiseen siirtyminen voi olla todella hidasta. Luontokin säästyy, kun ei tarvitse ajaa autolla niin paljoa. Kävellessä säästyy paljon voimia, kun kaikki palvelut ovat lähellä toisiaan.
Kauppakeskuksessa oleville kaupoille ja liikkeillekin tulee halvemmaksi vuokrata tilat kauppakeskuksesta kuin rakentaa kokonaan uusia rakennuksia. Asiakkaitakin on enemmän, kun kaikki löytyy helposti samasta paikasta. Jos olet ostamassa uusia kenkiä, voit käydä helposti ostamassa vaatteita samalla ilman, että tarvitsee lähteä toiselle puolelle kaupunkia.
Joillekin kauppakeskukset voivat aiheuttaa taloudellisia ongelmia, kun tavaraa on helposti ja nopeasti saatavilla. Houkutuksia on paljon. Tarkoituksenasi oli ostaa uusi paita, mutta ostitkin samalla uudet farkut ja kengät, mitkä maksoi ensi viikon ruokarahoilla. Sen jälkeen silmiisi osui vielä hyvännäköinen huppari, joka oli pakko ostaa koska se oli tarjouksessa.
Kauppakeskuksia on nykyään enemmän kuin ennen. Suurin osa ihmisistä asuu kaupungeissa, jolloin palvelut on hyvä keskittää yhteen paikkaan. Kauppakeskuksista on hyötyä siellä oleville kaupoille ja myöskin asiakkaille. Ei niitä varmaan muuten rakennettaisi. Ihmiset haluavat nykyään, että kaikki on helposti ja nopeasti saatavilla.
perjantai 17. toukokuuta 2013
(Arvostelu)Hyvä yritys, mutta parannettavaa löytyy.
Suzanne Collinsin Romaaniin perustuva
Nälkäpeli (2012) on scifi/fantasia elokuva, joka kertoo kilpailusta,
jossa 24 nuorta laitetaan suurelle areenalle taistelemaan kuolemaan
asti. Viimeinen elossa on voittaja. Kilpailijat valitaan
sattumanvaraisesti Panemin pääkaupunkia ympäröivistä 12
vyöhykkeestä. Areena on joka vuosi erilainen ja siellä on
erilaisia mutanttieläimiä, kaikenlaisia myrkyllisiä kasveja, tai mitä ikinä pelintekijät keksivätkään. Elokuvan on ohjannut Gary Ross.
Panemin fururistisessa pääkaupungissa
Capitolissa eläville asukkaille Nälkäpeli on vuoden kohokohta.
Vyöhykkeillä kurjissa oloissa eläville tavallisille kansalaisille
ohjelma puolestaan kauhunäytelmä. Jotkin vyöhykkeet ovat hyvin alkeellisia ja niillä ei ole
esimerkiksi sähköä, vaikka Capitolissa kaikkea on yllin kyllin.
Ruoan eteenkin joutuu tekemään kovasti töitä, kun Capitolissa
sitä saa nappia painamalla.
Välillä tuntuu, että elokuva yrittää mukailla romaania liikaa. Jos on lukenut kirjan, jotkin
asiat vaikuttavat hyvin kömpelöiltä elokuvassa. Toisaalta elokuvassa taas
näkee asioita, joita kirjassa ei käsitelty kovin tarkasti. Elokuva ei keskity yhtä tarkasti päähenkilöön kuin romaani, mikä johtuu siitä että romaani on kirjoitettu minä-muodossa. Elokuvassa pääsee näkemään tapahtumia myös areenan ulkopuolelta ja eri näkökulmista.
Elokuvassa on onnistuttu hyvin
visualisoimaan Capitol ja sitä ympäröivät vyöhykkeet sekä itse areena. Köyhyys
ja kurjuus näkyy ränsistyneillä vyöhykkeillä.
Pidin elokuvasta katselukokemuksena vaikkakin se olisi voinut olla parempi. Jos ei ole lukenut kirjaa, jotkin asiat jäävät melko epäselviksi ja hämmentäviksi. Suosittelen silti elokuvaa niin nuorille kuin vanhoillekin katsojille. Elokuvalle on tulossa jatko-osia ja toivottavasti niissä parannetaan asioissa, jotka eivät ensimmäisellä kerralla menneet ihan nappiin.
Pidin elokuvasta katselukokemuksena vaikkakin se olisi voinut olla parempi. Jos ei ole lukenut kirjaa, jotkin asiat jäävät melko epäselviksi ja hämmentäviksi. Suosittelen silti elokuvaa niin nuorille kuin vanhoillekin katsojille. Elokuvalle on tulossa jatko-osia ja toivottavasti niissä parannetaan asioissa, jotka eivät ensimmäisellä kerralla menneet ihan nappiin.
maanantai 6. toukokuuta 2013
(Essee)1. Opiskelun vaikeus
Jokainen ihminen on erilainen ja
jokainen oppii eri tavalla eri tahtiin. Itse yleensä omaksun uudet
asiat melko nopeasti ja välillä tuntuu, että koulussa edetään
liian hitaasti. Toiset voivat taas tuntea, että tahti on liian kova
eikä uusia asioita ehdi oppia kunnolla. Ja kun vanhatkaan asiat
eivät ole kunnolla hallussa niin uuden oppiminen hankaloituu
entisestään.
Mielestäni on kuitenkin hyvä, että
koulussa edetään liian hitaasti kuin liian nopeasti. Oppilaat,
jotka ovat nopeampia, voivat yleensä opiskella itsenäisesti jo
seuraavaa asiaa. Tällä aikaa opettaja voi keskittyä niihin, jotka
tarvitsevat enemmän apua. Tästä taas aiheutuu tasoeroja, jotka
voivat vaikuttaa esimerkiksi kokeisiin. Tosille kokeet voivat olla
liian helppoja, kun taas toisille ne ovat vaativia. Ala-asteelta
muistan, että oli aina muutamia oppilaita, jotka olivat paljon muita
edellä ja saivat kokeesta aina kiitettäviä numeroita. Välillä
jouduttiin ottamaan jo seuraavan vuoden kirja käyttöön, kun edellisen
tehtävät oli tehty jo puolessa välissä lukukautta.
Motivaatio on tärkeä tekijä
opiskelussa. Jos uusien asioiden oppiminen ei kiinnosta, niin ei
niitä yleensä silloin opikaan. Opettajat voivat vaikuttaa paljonkin
motivaatioon. Joka koulussa on aina niitä ikäviä opettajia, joiden
tunneille ei tekisi mieli mennä tai joiden opetusmetodit eivät ole
kovin tehokkaita. Nämä laskevat oppilaiden motivaatiota ja samalla
oppimistuloksia. Vanhempien osuus on myös melko suuri. Vanhempien
kannustus voi innostaa opiskelemaan. Itse sain hyvistä koetuloksista
pienen bonuksen viikkorahaan tai jotain muuta hyödyllistä.
Jotkut opettajat voivat antaa enemmän
kotitehtäviä kuin toiset tai pitää esimerkiksi enemmän
pistokokeita. Omasta mielestäni kotitehtäviä ei saa olla liian
paljon, koska ne voivat alkaa helposti stressata. Toiset voivat oppia
hyvin kotitehtävistä, kun taas toisille niistä ei saata olla
paljoakaan hyötyä. Joillakin tehtävien tekoon voi mennä paljonkin
aikaa ja voi tuntua ettei vapaa-aikaa jää ollenkaan.
Luokkatoverit voivat myös vaikuttaa
opiskeluun. Työrauhan antaminen ja hyvä ilmapiiri ovat tärkeitä.
Joillekin pienikin hälinä luokassa voi aiheuttaa
keskittymisongelmia. Huono ilmapiiri taas ei innosta opiskelemaan.
Mielestäni kouluissa pitää panostaa työrauhan säilyttämiseen ja
hyvän ilmapiirin luomiseen, jotta opiskelu olisi mukavaa.
Koulurakennus saattaa aiheuttaa
joillekin ongelmia. Liian pienet tilat, huono valaistus tai vaikka
homeongelma voi vaikuttaa opiskeluun. Jos ei näe lukea kunnolla, tai
jos on hengenahdistusta joka tunnilla niin opiskelu voi kärsiä.
Kouluissa, joissa olen opiskellut, ovat olleet hyvässä kunnossa,
mutta voin kuvitella, että opiskelu homekoulussa voisi olla hirveää.
Yhteenvetona voisi sanoa, että
opiskeluun vaikuttavia asioita on monia. Jokaisen oppiminen on
yksilöllistä ja jotkin asiat tuntuvat toisille vaativimmilta kuin
toisille. Osa vaikuttaa suoraan opiskeluun, kuten motivaatio,
opettajat ja luokkatoverit. Home taas vaikuttaa epäsuorasti
heikentämällä terveyttä ja sitä kautta vaikuttaa opiskeluun.
Opetus on kaikkialla melko samanlaista ja joillekin se sopii paremmin
kuin toisille.
maanantai 29. huhtikuuta 2013
Mikä on ylioppilasessee ja miten se tehdään?
Essee on ehyt tekstikokonaisuus.
Siinä arvioidaan kokelaan
yleissivistystä ja kirjallista ilmaisukykyä sekä kykyä
kielentää ajatuksiaan ja hallita
tiedollisia kokonaisuuksia.
Valitse itseäsi kiinnostava aihe,
josta saat kirjoitettua tarpeeksi.
Varmista, että ymmärrät
tehtävänannon oikein.
Suunnittele rakennetta ennen
kirjoittamisen aloittamista.
Kokeile erilaisia aloituksia.
Jos kyseessä on aineistoessee, muista
viitata aineistoon ainakin kerran.
Käytä hyvää kieltä.
Lue välillä keskeneräinen teksti ja
etsi virheitä sekä tarkista, että teksti etenee sujuvasti.
Lue lopuksi teksti vielä muutaman
kerran läpi.
keskiviikko 24. huhtikuuta 2013
(Tekstitaitovastaus)Unohtamisen tuska
Erkki Lampén kirjoittaa asioiden
unohtelemisesta kolumnissaan ”Avaimet rahat kännykkä” (Kodin
Kuvalehti 18/2008) . Tekstin omakohtaisuus näkyy selvästi koko
tekstissä.Teksti alussa hän kertoo
nykyaikaisesta ongelmasta, joka on salasanojen unohtaminen. Hän
elollistaa salasanan kirjoittaessaan: ”Ilmeisesti päähäni oli
tullut reikä, josta se oli päässyt karkuun - - Parin päivän
kuluttua harhateillä ollut salasana löysi takaisin päässäni
olevasta reiästä”.
Lampén kirjoittaa elämänvaiheistaan
ja muistinsa toiminnasta kronologisessa järjestyksessä: ”Olin jo
lapsena niin hajamielinen, että unohtelin säännöllisesti
lippiksiäni ja muuta tavaraani kavereiden luokse. - - Teini-iästä
parikymppiseksi minulla oli terävämuistinen, jolloin saatoin
referoida vuosi sitten käytyä keskustelua - - Sitten alkoi
alamäki”. Hän kertoo keksineensä hokemia kuten:
”avaimet rahat tupakat”, joiden avulla hän muistaisi ottaa
asunnosta lähtiessään kaiken tarpeellisen mukaan. Tässäkin näkyy
nykyaika, kun Lampén kertoo kännykän korvanneen tupakat sekä
hokemassa että tosielämässä. Nimien muistaminen tuottaa hänelle
myös ongelmia. Hän kirjoittaa hieman humoristisesti tilanteesta,
jossa hänen pitäisi kysyä jonkun nimeä: ”Kuka olikaan tuo
punakravattinen hammaskeiju, jonka nimi muistutti jotain ruokalajia.”
Retorisena keinona hän käyttää
liioittelua. Esimerkiksi hän sanoo omistavansa lähes sata salasanaa
ja tunnuslukua. Tai uuden muistilistan tehtyään hän hukkasi sen
viidessä minuutissa. Jotkin asiat ovat hieman yliampuvia, kuten
hänen teini-iässä referoimansa keskustelu: ”Runoilija elää
kahden maailman välillä, sinä sanoit silloin, kun kalkkunakeiton
valmistumista odotellessamme kävelimme polun mutkassa maakellarin
ohi ja taivaalla oli elefantin muotoinen pilvi. Sinulla oli beige
pikku-takki ja minä kysyin, mitkä nuo kaksi maailmaa ovat. Juna
vihelsi asemalla ja totesimme samanaikaisesti, että ratapihat ovat
kiehtovia” tai ”Ja mitä se eräskin ihminen mahtoi tarkoittaa
sillä yhdellä sanalla 23 vuotta sitten.”
perjantai 19. huhtikuuta 2013
Mielipidekirjoitus
Lukiessani uutisia Alppilan
koulukohusta aloin pohtimaan, että eikö opettajilla todella ole
mitään keinoja laittaa häiriköitä kuriin. Ilmeisesti opettajia
ei enää kunnioiteta ja tilanne on menossa yhä huonompaan suuntaan.
Oppilaat tiedostavat etteivät opettajat voi tehdä häiriköinnille mitään. Asia on kuitenkin niin, että lain mukaan opettajat ja
rehtorit saavat poistaa häiriköiviä oppilaita opetustiloista, jos he eivät poistu vapaaehtoisesti.
Perusopetuslain 36 b § sanoo seuraavasti:
Perusopetuslain 36 b § sanoo seuraavasti:
"Rehtorilla ja opettajalla on oikeus poistaa luokkahuoneesta tai muusta opetustilasta taikka koulun tilaisuudesta oppilas, joka ei noudata 36 §:n 2 momentissa tarkoitettua poistumismääräystä. - - Jos poistettava oppilas koettaa vastarintaa tekemällä välttää poistamisen, rehtorilla ja opettajalla on oikeus käyttää sellaisia oppilaan poistamiseksi välttämättömiä voimakeinoja, joita voidaan pitää puolustettavina oppilaan ikä ja tilanteen uhkaavuus tai vastarinnan vakavuus sekä tilanteen kokonaisarviointi huomioon ottaen."Kovin monet opettajat eivät kuitenkaan uskalla käyttää voimakeinoja. Alppilan koulun opettaja Antti Korhonen oli haasteltava 45-minuuttia ohjelmassa. Hän kertoi, että monet pelkäävät vihaisia yhteydenottoja häirikkölasten häirikkövanhemmilta. Ilmeisesti tätä tapahtuu myös ala-asteilla. Tällaista ei ollut vielä 10 vuotta sitten, kun olin itse ala-asteella. Silloin, jos opettaja pyysi oppilasta poistumaan luokasta niin silloin poistuttiin, eikä käyty inttämään vastaan. Yläasteella meno saattoi olla välillä aika villiä, mutta tilanne rauhoittui aina kun opettaja saapui paikalle, eikä opettajien kanssa käyty rähisemään.
Asiasta pitäisi puhua kodeissa, jotta kuri ja työrauha saataisiin palautettua kouluihin. Myös opettajille olisi hyvä saada jonkinlaisia keinoja joilla laittaa häiriköt kuriin. Tuntuu, että nykyään, jos opettaja koskee oppilaaseen niin siitä nostetaan vähintään pahoinpitelysyyte. Ja ongelmana on myös se, että nykyään lähes jokaisella on kännykässä kamera. Kuten Antti Korhonenkin sanoi haastattelussa, oppilaat kuvaavat tällaisista tilanteista videoita ja sitten niillä uhkaillaan opettajia.
Jotain olisi nyt tehtävä. Nykyisessä tilanteessa ei ole mitään järkeä. Häiriköinnistä ei ole kenellekään hyötyä ja se haittaa monien opiskelua. Alppilan tapaus oli siinä tapauksessa hyvä, koska herätti paljon keskustelua ja luulisin, että asiaan saadaan jotain muutosta. Lakiin olisi hyvä saada joku muutos, jotta sitä voitaisiin tulkita paremmin. Järki käteen!
Antti Korhosen haastattelu 45-minuuttia ohjelmassa: http://www.youtube.com/watch?v=bBzgAyNJF6U
tiistai 16. huhtikuuta 2013
Jatkoa Ihmisten vaatteissa -romaanille ja tarina
a.
Jalkojen juuressa miehellä oli musta
salkku. Lihakeitto vei taas Emilin huomion. Se maistui hyvältä,
mutta ei niin hyvältä kuin äidin tekemä. Äiti teki sitä ennen
joka perjantai. Nykyään hän on aina töissä. Tyhjennettyään
lautasen, Emil katsoi taas miestä. Hän oli alkanut vilkuilla tiskin
takana olevaa kelloa, joka näytti kahta yli viisi. Mies näytti hermostuneelta. Pian Emil
näki mustan auton kaartavan kuppilan pihaan. Mies pani lehtensä
syrjään ja käveli tiskille salkkunsa kanssa. Hän otti jotakin
takkinsa povitaskusta. Se oli pistooli. Emil oli nähnyt niitä
sarjakuvissa. Mies osoitti pistoolilla tiskin takana olevaa myyjä ja
pyysi tätä tyhjentämään kassan. Pelästynyt myyjä latoi kassan rahat
miehen salkkuun. Kun viimeisetkin rahat olivat salkussa, mies sulki
sen. Pihalla ollut auto oli siirtynyt suoraan ulko-oven eteen. Mies
käveli ulos ja Emil näki ikkunasta kun mies astui autoon. Sen
jälkeen auto poistui samaa reittiä kuin oli tullutkin.
b.
Lappeenranta,
Koulukatu, Kesäkuu, Kebab, Frederik, Koira
Jussi tykkäsi käydä kesäisin
Lappeenrannassa. Yleensä matka ajoittui kesäkuulle kun hänellä
oli kesäloma. Jussin vanha ystävä Aatu asui Lappeenrannassa. He
viettivät usein aikaa satamassa syöden jäätelöä ja nauttien
kesän lämmöstä. Jos heille sattui tulemaan nälkä, he menivät
Koulukadulla sijaitsevaan kebab pizzeriaan. Sen omistaja oli vanha ja
mukava turkkilaismies. Se ei ollut aivan tavallinen ravintola, sillä
siellä oli omistajan koira. Ja koirakaan ei ollut mikään ihan
tavallinen. Se nimittäin osasi nousta kahdelle jalalle, ja kun
omistaja laittoi soittimesta Frederikkiä soimaan koira alkoi
tanssimaan.
Mutta tänä kesänä oli toisin. Kun
astuivat ravintolaan, he eivät nähneet koiraa missään.
Turkkilaismies näytti hyvin alakuloiselta. Hän kertoi, että koira
oli ollut hyvin sairas ja kuollut. Ystävykset päättivät kuitenkin
tilata annokset, mutta kummallekkaan ei maittanut. Kaikki tuntuivat
olevan surullisia.
keskiviikko 10. huhtikuuta 2013
Odotuksiani kurssilta
Valitsin äidinkielen Tukea
kirjoittamiseen -kurssin, koska haluan oppia kirjoittamaan parempia
tekstejä. Haluaisin pystyä suunnittelemaan ja kirjoittamaan
sujuvasti erilaisia tekstejä. Kirjoittamisen taidosta on hyötyä
ylioppilaskirjoituksissa ja jatko-opinnoissa sekä myös mahdollisesti työelämässä.
Osaan käyttää teksteissäni hyvää
kieltä ja joitakin sidoskeinoja, joilla tekstin saa sujuvammaksi.
Haluaisin oppia tekemään kappalejaot oikeisiin kohtiin ja
käyttämään sidoskeinoja, joilla teksti etenisi sujuvasti. Yleensä
kirjoitan yhteen kappaleeseen liikaa tai liian vähän asiaa ja hypin
asiasta toiseen. Lyhyisiin kappaleisiin haluaisin oppia kirjoittamaan
täytelauseita, jotta saisin teksteihini enemmän sisältöä.
Teksteissäni esiintyy välillä pilkkuvirheitä ja muita pieniä
virheitä, jotka haluaisin oppia tunnistamaan.
En ole koskaan kirjoittanut mitään
muita tekstejä kuin koulutehtäviä, mikä voi vaikuttaa siihen
etten osaa tuottaa tekstiä sujuvasti.
Valitsin tämän elokuva-arvostelun koska se löytyi etusivulta. Pidän siitä, koska alussa pohditaan minkälainen elokuva olisi, jos se olisi tehty Hollywoodissa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)