Tuomas Vimman teos Raksa kertoo Suomen
rakennusalasta noin kolmikymppisen opistoinsinööri Samin
näkökulmasta. Kirja alkaa hieman koomisesti erään rakennusfirman
tiloista, jossa ikkunaan jumiin jäänyt toimitusjohtaja pitää
irrottaa sorkkaraudalla hänen yritettyään paeta verottajaa ja
kahta poliisia. Samassa tilanteessa Sami tajuaa jääneensä
työttömäksi ja töitä olisi löydettävä pian, sillä hänen
rahatilanteensa on melko huono. Pian hän saakin projektipäälikön
paikan Hyperborea Constructionsista, joka vaikuttaa hänen
unelmaltaan. Yrityksen toiminta on hyvin avointa, ei ihmisten
huijausta eikä mitään hämärää toimintaa. Jotakin outoa
tässäkin firmassa silti on.
Kirja ei anna kovin hyvää kuvaa
rakennusalasta. Lähes jokainen firma yrittää huijata asiakkaitaan,
verottajaa tai alihankkijoita. Sopimukset ovat hämäriä ja rahaa
yritetään nyhtää tekemällä ”välttämättömiä” lisätöitä.
Virosta ja Venäjältä vuokratuilla työntekijöillä ei ole tietoa
oikeuksistaan ja heille maksetaan liian pientä palkkaa. Itse en
tiedä paljoa rakennusalasta, mutta tuntuu, että kirjassa kuvattu
tilanne on hieman liioiteltu, varsinkin kun jokainen firma kuvataan
edellämainitulla tavalla.
Kirjan päähenkilö on hyvin
sivistynyt ja tietää lähes joka asiasta jotain. Hän osaa pitää
puolensa hankalien asiakkaiden ja heidän palkkaamiensa valvojien
kanssa. Eräällä rakennustyömaalla hän pistää jauhot suuhun
raivoavalle valvojalle, joka on työskennellyt rakennusalalla 30
vuotta. Toisella työmaalla hän kieltäytyy asiakkaan ehdottaessa
töiden tekoa pimeästi ja latelee sujuvasti lakipykäliä ja
seurauksia sopimuksen rikkomisesta. Kirjaan mahtuu myös
ihmissuhdesotkuja, esimerkiksi hänen parasta kaveriaan uhkaa
avioero. Päähenkilöllä itsellään on pientä sutinaa erään
asiakkaan kanssa ja tilanne päätyy siihen, että asiakas on kutsuu
melkein koko suvun koolle katsomaan uutta ”sulhastaan”.
Päähenkilöä tilanne alkaa ahdistaa ja hän päättää paeta
ikkunasta viereisen talon katolle.
Kirjassa ei juurikaan ole selkeää
juonta vaan tapahtumat pyörivät eri rakennustyömaiden ja
päähenkilön vapaa-ajan vieton ympärillä. Kerronta tapahtuu
päähenkilön näkökulmasta ja tarina etenee kronologisesti.
Tarinassa on välillä joitakin aukkoja, esimerkiksi muutaman viikon
harppauksia ajassa, mutta väleissä ei ilmeisesti tapahdu mitään
ihmeellistä, koska tarina pysyy samanlaisena kuin aikaisemmin.
Tekstissä käytetään paljon slangia, mikä tuo dialogeihin
uskottavuutta, mutta välillä sitä viljellään vähän liikaa.
Suurin osa tuntemattomista sanoista selviää yleensä kontekstista.
