(Arvostelu)Hyvä yritys, mutta parannettavaa löytyy.

Suzanne Collinsin Romaaniin perustuva Nälkäpeli (2012) on scifi/fantasia elokuva, joka kertoo kilpailusta, jossa 24 nuorta laitetaan suurelle areenalle taistelemaan kuolemaan asti. Viimeinen elossa on voittaja. Kilpailijat valitaan sattumanvaraisesti Panemin pääkaupunkia ympäröivistä 12 vyöhykkeestä. Areena on joka vuosi erilainen ja siellä on erilaisia mutanttieläimiä, kaikenlaisia myrkyllisiä kasveja, tai mitä ikinä pelintekijät keksivätkään. Elokuvan on ohjannut Gary Ross.

Panemin fururistisessa pääkaupungissa Capitolissa eläville asukkaille Nälkäpeli on vuoden kohokohta. Vyöhykkeillä kurjissa oloissa eläville tavallisille kansalaisille ohjelma puolestaan kauhunäytelmä. Jotkin vyöhykkeet ovat hyvin alkeellisia ja niillä ei ole esimerkiksi sähköä, vaikka Capitolissa kaikkea on yllin kyllin. Ruoan eteenkin joutuu tekemään kovasti töitä, kun Capitolissa sitä saa nappia painamalla.

Välillä tuntuu, että elokuva yrittää mukailla romaania liikaa. Jos on lukenut kirjan, jotkin asiat vaikuttavat hyvin kömpelöiltä elokuvassa. Toisaalta elokuvassa taas näkee asioita, joita kirjassa ei käsitelty kovin tarkasti. Elokuva ei keskity yhtä tarkasti päähenkilöön kuin romaani, mikä johtuu siitä että romaani on kirjoitettu minä-muodossa. Elokuvassa pääsee näkemään tapahtumia myös areenan ulkopuolelta ja eri näkökulmista.

Elokuvassa on onnistuttu hyvin visualisoimaan Capitol ja sitä ympäröivät vyöhykkeet sekä itse areena. Köyhyys ja kurjuus näkyy ränsistyneillä vyöhykkeillä.

Pidin elokuvasta katselukokemuksena vaikkakin se olisi voinut olla parempi. Jos ei ole lukenut kirjaa, jotkin asiat jäävät melko epäselviksi ja hämmentäviksi. Suosittelen silti elokuvaa niin nuorille kuin vanhoillekin katsojille. Elokuvalle on tulossa jatko-osia ja toivottavasti niissä parannetaan asioissa, jotka eivät ensimmäisellä kerralla menneet ihan nappiin.